Toukokuussa 2021 Tapaturmavakuutuskeskuksen johtaja Mika Tynkkynen twiittaa rakentajien turvallisuustason valtavasta kehityksestä. Ja Aalto-yliopiston professori Olli Seppänen huomioi työturvallisuustason paranemisen esimerkkinä rakennusalalle tarvittavasta systeemimuutoksesta.
Muutos alkoi rakentajan suhtautumisesta
Miten alan toimintakulttuuria on saatu näin merkittävästi muutettua?
”Turvallisuus on ymmärrystä ja suhtautuminen osa ammattitaitoa”, kiteytti tutkija Sirpa Erkkilä-Häkkinen väitöstyössään. Rakennusteollisuuden pitkäaikainen nolla tapaturmaa -ohjelma on haastanut, harjoittanut ja opettanut sanoittamaan sen, mitä edellytämme itseltämme ja toisiltamme. Turvallisuusjohtajuus on löytänyt tiensä juhlapuheista työmaa-arkeen – puheisiin ja käyttäytymiseen.
Muutosta rakentajien suhtautumisessa on osin tukenut aikakautemme tietoisuusvyöry terveistä elämäntavoista. Päivittäisiä askelmääriään ja unen pituutta mittaa yhä useampi suomalainen älylaitteilla.
Turvallisuusinnovaatioilla skaalahyötyjä
Systeemimuutoksen takana on alaa läpäisseitä innovaatioita. Parisen kymmentä vuotta sitten Työterveyslaitoksen, työsuojeluviranomaisen, alan työmarkkinaosapuolien ja yritysten yhteistyöllä sovittiin rakennustyömaiden yhteiset turvallisuussäännöt ja niiden seuranta viikoittaisella TR-mittauksella. Mittauksen avulla on palkittu satoja erinomaisia työmaatiimejä alan työturvallisuuskilpailuissa. Kilpailukonsepti sai Euroopan Unionin palkinnon.
Rakennusteollisuus RT:n jäsenyritysten nolla tapaturmaa -sitoumuksessa yritysjohto on näkyvästi sitoutunut tavoitteisiin ja konkreettisiin toimenpiteisiin, mukaan lukien alalle vakiintuneet turvallisuuskoulutukset. Rakentajien kehittämät koulutussisällöt turvapuistoissa ja harjoitusalueilla sijaitsevat Espoossa, Kuopiossa ja Oulussa. Tämä on ollut suomalaisilta rakentajilta maailmanluokan toimintaa. Ruotsin Arlandassa toissa vuonna avattu turvapuisto sai innoituksensa Suomesta.
Intensiivinen kehitystyö Rakentamisen turvallisuuden kehityshankkeessa (RaTuKe) on kantanut hedelmää ja ”heränneiden joukko” on tänä päivänä kertaluokkaa isompi. Alalle on syntynyt uusi ammattikunta – rakennusalan turvallisuusasiantuntijat.
Puheet turvallisuuden hintalapusta hiipuneet
Turvallisuustaso on edellyttänyt investointeja. Rakentaja käyttää nyt aikaisempaa enemmän aikaa töiden suunnitteluun, perehdyttämiseen ja töiden valvomiseen. Apuna tässä toimii päivittynyt ohjeistus, koulutus ja välineistö, mukaan lukien digityökalut sekä asiantuntijaosaaminen. Investointi tukee paitsi turvallisuutta myös tuotannon luotettavuutta. Samaan aikaan, kun rakentamisen turvallisuustaso on kehittynyt, aiempi puhe turvallisuuden korkeasta hintalapusta on hiipunut. Turvallisuus nyt vain on hyvää liiketoimintaa. Nähdystä kehityksestä löytää pelkästään voittajia. Inhimillistä kärsimystä on vältetty mittaamattoman suuri määrä. Pohjola-vakuutusyhtiön yli-insinööri Jussi Markkanen laski aikoinaan, että jokainen tapaturma aiheuttaa 8 500 euron kustannukset. Saavutuksista huolimatta voitettavaa on paljon, sillä rakentajille sattui vuonna 2020 edelleen 19 000 tapaturmaa.
Saamme olla ylpeitä, mutta tyytyväisyyteen ei saa tuudittautua
Turvallisuus on raivannut paikkansa osaksi rakentajien ammattilaisuutta. Nöyrä pitää olla, sillä haaste on jatkuva. Eivätkä kaikki ole vielä mukana hyvässä kehityksessä. Turvallisuustaso ei ole jotain, mitä on saavutettu, vaan jotain, mitä pitää joka päivä tehdä.
Tekijät saavat olla aidosti ylpeitä suotuisasta turvallisuuskehityksestä. Kiitos kuuluu jokaiselle, joka välittää itsestään ja työkaveristaan – oli sitten työntekijä-, asiantuntija- tai esihenkilöasemassa.
Tyytyväisyyteen ei kuitenkaan saa tuudittautua. Rakentamisen riskitason jatkuva pienentäminen on oleellista paitsi inhimillisesti ja alan vetovoiman kannalta, mutta myös taloudellisesti alan tuottavuuskehityksen takia.
Julkaistu 16.6.2021