Henkisen eli psykososiaalisen kuormituksen tekijät ovat arkipäiväisiä rakennusalan toimihenkilöille. Puhelin soi, viestejä sinkoilee eri kanavissa ja työmaatoimiston ovi käy. Tehtävät keskeytyvät jatkuvasti ja huomio siirtyy asiasta toiseen. Kuormittuminen aiheuttaa stressiä. Stressi nostaa suorituskykyä, mikä sinänsä on hyvä asia. Ongelmia syntyy silloin, jos stressistä palautuminen ei ole riittävää.
Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan vastaavat työnjohtajat eivät koe erityisen kovaa stressiä. Yksi selitys yllättävälle tulokselle on, että ammatti on valinnut henkilön – monesti lehmänhermoiset valikoituvat rakennusalan työmaajohtoon.
Pitää kuitenkin ymmärtää, että tutkimusten keskiarvojen takana ovat aina yksilöt. Toisille ylikuormittuneille voi riittää valmennus ja töiden tuunaus, mutta toisille pitkäkestoisesti uupuneille tilanne voi olla jo terveydelle vaarallinen ja työturvallisuuslain vastainen. Tällöin tarvitaan isompia muutoksia esimerkiksi töiden resurssointiin ja järjestelyihin riippuen kuormituksen aiheuttajasta. Neuvoa työnohjaukseen kannattaa kysyä työterveyshuollosta matalalla kynnyksellä jo silloin, kun tilanne epäilyttää.
Normaalihermoistenkin on pärjättävä alalla
Mitä jos ajateltaisiinkin niin, että henkinen kuormitus rakennusalan toimihenkilöammateissa ei edellyttäisikään erityistä valikoitumista. Silloin saavutettaisiin hyötyjä monilla osa-alueilla; työviihtyvyys ja alan houkuttelevuus paranisivat, rekrytointipooli kasvaisi, tuottavuus ja työkykyvaikutuksista puhumattakaan. Oletettavasti myös tiedonkulku paranisi, ja innovaatiot sekä hyvät käytännöt jalkautuisivat ripeämmin johtaen lopulta asiakastyytyväisyyden kasvuun.
Kuormituksen lisäksi työ tarjoaa myös voimavaratekijöitä, kuten yhteisöllisyyttä, joka tukee työssäjaksamista.
Palautuminen on yhtälön toinen osa
Kuormittumisen ja palautumisen fysiologiset mittaukset ovat osoittaneet, että työmaatoimihenkilöillä palautuminen ei usein ole riittävää. Palautumiseen vaikuttaa paitsi työnantajan luomat puitteet ja vaihtuvat kiire- ja painetilanteet työssä, niin myös yksilön oma käyttäytyminen. Palautumista edistävissä valmennuksissa tarkastellaan yöunta, työpäivän tauotuksia, ruokavaliota ja -rytmiä, arjen kuormitustekijöitä sekä kehon fyysistä kuntoa.
Palautumiselle raivataan tilaa vaikuttamalla kuormitustekijöihin. Ensin tunnistetaan työyhteisön sosiaalisen toimivuuden tekijöitä, työn järjestelyitä sekä työn sisältötekijöitä. Onko työ tulipalojen sammutteluja? Kuormitusta voi lisätä yksintyöskentely, matkatyö, toimimaton tiedonkulku, työyhteisön tilanne ja yhteistoiminta toimitusketjun sekä kumppaneiden kanssa. Työmaahenkilön esihenkilö voi olla itse tilanteessa, jossa ei pysty tukemaan alaistaan työssä. Vakavimmat kuormitustekijät voivat liittyä epäasialliseen kohteluun, häirintään tai väkivallan uhkaan.
Kohti ratkaisuja – “Failing to plan is planning to fail”
Rakentamisen voi nähdä riskien hallinnan prosessina. ”Failing to plan is planning to fail”, kuten Iso-Britannian rakentajat muistuttavat. Työnantajan on arvioitava psykososiaalisen kuormituksen riskit. Tapa on tuttu työturvallisuustyöstä: aloitetaan arviointi työmaan käynnistymisvaiheessa, jatketaan vaiheittain ja tehtävittäin.
Kuormittumista voidaan vähentää resursoinnin varmistamisella, selkeillä yhteistoimintatavoilla, tavoitteilla, tiedonkulun tavoilla, palaverikäytännöillä, dokumentoinnilla, urakoitsijoiden hallinnalla, johdon tuen organisoinnilla sekä suunnittelun johtamisella. Johdon vastuulla on luoda rakennushankkeelle välittävää toimintakulttuuria, jossa halutaan ennakoida epäkohtia ja nostaa niitä esiin rakentavalla tavalla. Hankkeella pitää toimia kunnioittavasti ja ystävällisesti toisia kohtaan. Häirintään, kiusaamiseen ja väkivallan uhkaan pätee nollatoleranssi.
Riskien arvioinnilla ja sopivilla toimenpiteillä yritysjohto voi tehokkaasti pienentää henkisen kuormittumisen tasoa. Tämä on oltava linjaorganisaation johtama asia. Turvallisuusorganisaatio ja henkilöstöhallinto ovat apuna. Apukeinojen valikoima on tuttua: henkilöstökyselyt, työhyvinvointisuunnitelmat, esihenkilövalmennukset, joustotyöajat, kehityskeskustelut, puheeksi ottaminen ja välittämisen kulttuurin vahvistaminen. Esihenkilöiden on seurattava henkisen kuormituksen tasoa ja reagoitava, koska työmaatilanteet, vaikkapa materiaalien saatavuuksissa ja kustannuksissa, vaihtelevat nopeasti.
Kun kuormittuminen ja palautuminen ovat tasapainossa, työ antaa yhtä paljon kuin se ottaa ja työssä koetaan hallinnan tunnetta.