73-vuotiaalle Soili Bergille työ on voimavara; yksineläjälle päivät kotona voivat olla pitkiä. Ystävät jaksavat ihmetellä, vieläkö leskirouva paiskii töitä. ”Mitä sitä kotona tekisi, lapsenlapsetkin alkavat olla aikuisia ja koskaan en ole ollut hyvä käsitöissä”, Soili nauraa. Työmaalla sen sijaan niin mieli kuin ruumis pysyvät virkeänä. Seuraa piisaa ja työn jälki palkitsee.
Rakennussiivoojana Soili huolehtii omalta osaltaan siitä, että työmaa pysyy siistinä ja järjestyksessä. Skanskalla vuonna 1994 aloittanut Soili onkin nähnyt monen monta työmaata ja todistanut erityisesti työturvallisuuden huimaa kehitystä. ”Alkuaikoina töitä tehtiinomissa vaatteissa ja tossuissa”, hän muistelee. Vähitellen pakollisiksi tulivat kypärät, sitten turvakengät, suojalasit, huomioväritetyt vaatteet, kuulosuojaimet ja lopulta viiltosuojahanskat. Ilman tapaturmia on kuitenkin aina selvitty, ja Soilin työpanos on osaltaan edistänyt satojen skanskalaisten turvallisuutta.
Järjestelmällinen ja ahkera konkari
Soilin ahkeruuden salaisuus piilee paitsi perusluonteessa, myös motivoivassa työporukassa.”Täällä on hirveän mukavat mestarit ja työkaverit. Kaikkien kanssa on helppo jutella, ja joka aamu on mukavaa lähteä töihin”, Soili tuumaa.
Työkaverina Soili on ahkera ja järjestelmällinen, eikä yhtäkään hukkaliikettä tehdä. Ruokatauolle tullessa Soili tuo parakkiin jotain mukanaan, ja työmaalle palatessaan vie jotain mennessään. Aktiivisesta Soilista moni nuorempi saa ahkeran esimerkin.
Jos vain kunto sallii ja Soili itse haluaa jatkaa, töitä riittää jatkossakin. ”Päivä kerrallaan mennään, sitä enempää ei voi elää”, Soili toteaa.