c

”Se oli kuin tuhannen kilon kädenpuristus”

Kun remonttimies Miki Cervera-Sintesin jalat alkoivat nousta ilmaan ja käsi oli yhä kiinni nosturiin kiinnitetyssä suursäkissä, iski paniikki. 20 vuotta Skanskalla ilman tapaturmia, ja nytkö se on menoa?

Nosturionnettomuus oli viedä Mikin työkyvyn. Nyt työt sujuvat jo ongelmitta. ”Kyllä sitä on kiitollinen, ettei alanvaihdosta tarvinnut alkaa miettimään. Pienestä se silti oli kiinni.”

Miki oli sopinut työkavereidensa kanssa ylimääräisestä nostosta, jotta pari suursäkkiä saataisiin siirrettyä pois tieltä. Nosturinkuljettaja sai syystä tai toisesta signaalin nostoon, kun hän oli vielä säkin luona aukaisemassa proppuja, jolloin Mikin sormet jäivät puristuksiin.

”Käden sain tempaistua irti, mutta sormet jäivät väliin. Se oli kuin tuhannen kilon kädenpuristus”, Miki muistelee.

Uskomatonta kyllä, yksikään sormi ei murtunut. Esimerkillisen ensiavun ja melkoisen tuurin ansiosta loukkaantuneen käden fysioterapia voitiin aloittaa saman tien, eikä sitä tarvinnut kipsata.

Miten työtapaturma vaikutti Mikin arkeen?

”Edessä olisi voinut ollut täysi elämänmuutos ja vähintäänkin alan vaihdos. Se vaikutti myös vaimoon ja lapseen, kun isä olikin yhtäkkiä kaksi kuukautta sairaslomalla. Omakotitalon lumet oli edelleen pukattava, ja kotityöt jakautuivat enemmän vaimolle”, Miki kertoo.

Mikin 9-vuotiaan pojan turhautuminen oli todellista, kun isältä ei luonnistunut yhtäkkiä edes pelikonsolilla jääkiekon pelaaminen, saati ulkona syöttely.

”Sä oot isi ihan turha kaveri”, parahti poika hiihtolomalla tuskastuneena. Turhautti tilanne isääkin, kun lapsen kanssa ei voinut leikkiä kuten yleensä.

Tätä nykyä työt sujuvat Mikiltä hyvin, vaikka pahimmilla pakkasilla sormet vähän vihoittelevatkin. Pelkoja ei miehelle tapahtumasta jäänyt. Tarkkuutta onnettomuus on työntekoon toki tuonut.

”Mutta kun suursäkin näkee, niin kyllä se mieleen vielä palaa.”

Jaa
Päivitetty: 6.5.2019