c

Osaamisen silta rakentuu yli sukupolvien

Tiedon ja taidon siirtäminen seuraavalle sukupolvelle on turvallisuusasiantuntija ja Skanskan 2+1-valmennusmallin nokkamiehen Heikki Qvickin sydämen asia. ”Skanskan kaltaiselle suunnannäyttäjälle työurien jatkaminen molemmista päistä on yhteiskuntavelvoite.”

2+1-valmennusmalli palkittiin vuonna 2017 Sitran Työelämäpalkinnolla. ”Palkinto toi ohjelmalle hienoa näkyvyyttä, ja sen kehittämisen eteen on tehty paljon hyvää työtä. Toiveeni on nähdä 2+1 vielä koko maan laajuisena mallina”, turvallisuusasiantuntija Heikki Qvick toteaa.

Heikin kutsumus nuorten työllistymiseen juontaa juurensa miehen oman uran alkuaskeliin. Tampellan konepajalta kirves- ja mittamieheksi valmistunut Heikki sai jo ensimmäisillä työmaillaan usein opiskelijat kontolleen – tuolloin työssäoppimiseen ei ollut tarjolla kovinkaan järjestelmällisiä malleja. Myöhemmin Heikki opetti rakentamisen alkeita kuusitoistakesäisille nuorille Tampereen seudun ammattiopiston Tredun rakennuspuolen pajalla.

Skanskalla aloitettuaan Heikki eteni pian luottamusmieheksi ja näki joko monen konkarin kunnon rapisevan tai rautaisen ammattilaisen siirtyvän eläkkeelle.

”Osaamisen siirtämiseen on panostettava, jotta laadukkaan rakentamisen jatkumo säilyy. Skanskalla oli jo tuolloin vahva HR-strategia, jossa osaamista arvostetaan. Nuorten ja konkareiden välistä tiiviimpää vuorovaikutusta alettiin pohtimaan toden teolla”, Heikki muistelee.

Skanskan 2+1-valmennusmalli sai alkunsa vuonna 2014. Oppisopimus-tyyppinen malli kehitettiin Skanskan Tampereen yksikössä Skanskan johdon tuella. Mukaan lähtivät Rakennusteollisuus RT, Tampereen seudun ammattiopisto Tredu ja Valkeakosken ammattiopisto.

”2+1 on minulle henkilökohtaisesti tärkeä hanke. Olen laittanut omaakin persoonaa likoon, jotta väki saadaan innostumaan ja oikeat ihmiset yhteiskunnallisestikin merkittävän hankkeen tiimoilta yhteen.”

Osaamisen jakamista puolin ja toisin

2+1-mallissa rakennusalan ammattioppilaitoksissa opiskelevat nuoret pääsevät kiinni käytännön tekemiseen heti opintojen alkuvaiheessa. Samalla työmaiden kokeneet ammattimiehet saavat jakaa nuorille käytännön taitoja ja tietoa kevennetyn työpaikkaohjaajan roolin turvin.

Yhdessäolo ja nuorten kuunteleminen on Heikin kokemuksen mukaan osaamisen siirtämisessä tärkeää. 2+1-mallissa opiskelija saakin rinnalleen oman mentorin, jolta saa tukea niin harjoittelussa kuin opinnäytetöissä.

”Vuorovaikutus nuorten ja konkareiden välillä on hienoa seurattavaa. Se on hyvä vaan, että kahvipöydässä puhutaan myös viikonlopun menoista eikä vaan kivuista ja säryistä”, Heikki nauraa.

Kun eri sukupolvet keskustelevat, myös osaamista jaetaan puolin ja toisin. Samaa asiaa katsotaan eri lailla: vanha tekijä haluaa katsoa piirustukset paperilta ja nuori padilta. Nuori saattaa löytää netin kautta näppärästi korvaavia tuotteita ja vanhempi polvi taas opastaa parhaiten turvallisuuteen, tekniikkaan ja työmaakulttuuriin.

Kun kolmivuotinen koulutus on ohi, Heikki kokee ensisijaisen tärkeäksi sen varmistamisen, että parhaat tekijät jäävät halutessaan taloon. ”Vanhemman työntekijän olisi hyvä jäädä vielä hetkeksi vierelle tukemaan ja toisaalta pitää huolta siitä, ettei nuorille anneta pelkkiä hanttihommia. Olen itsekin ollut nuori ja muistan, miten tärkeää oli, että yhteiskunta tuki työllistymisessä. Se motivoi jäämään alalle.”

2+1-harjoittelijat Saku Korkeakoski ja Miika Matikainen, heidän ohjaajansa Reijo "Reka" Pääskynpää sekä vastaava mestari Martti Pirneskoski kertovat, mistä valmennusmallissa on kyse.

Jaa
Päivitetty: 15.2.2019