Esittelyssä: 30 St Mary Axe

Tämä Norman Fosterin (Foster + Partners) suunnittelema rakennus kohoaa kunnioitettavat 180 metriä Lontoon katutason yläpuolelle. On siis sanomattakin selvää, että rakennushanke oli massiivinen haaste keskellä yhtä Lontoon vilkkaimmista alueista. Skanskan tiimi kuitenkin selviytyi tästä haasteesta ajallaan sekä budjetissa. Ja niin The Gherkin valmistui vuonna 2003 – vain alle kolme vuotta rakentamisen aloittamisen jälkeen.

The Gherkin rakennettiin aikanaan uraauurtavien ympäristöstandardien mukaan, ja niiden saavuttamiseksi pilvenpiirtäjä sisältää joukon innovaatioita, joista kuitenkin se tärkein on rakennuksen muoto.

Salaisuus piilee aerodynamiikassa

The Gherkinin innovatiivinen, ja myös kaunis, muotoilu vähentää merkittävästi koneellisen ilmanvaihdon tarvetta. Ilma virtaa voimakkaammin sylinterimäisen kuin neliskulmaisen rakennuksen ympärillä. Tämä puolestaan synnyttää alipaineen rakennuksen sivuille ja taakse. Etu- ja takaosan välinen paine-ero johtaa raitista ilmaa rakennukseen erittäin tehokkaasti.

Vaihtoilma pääsee kulkemaan täysin passiivisesti ympäri rakennusta kerrosten väleihin rakennetuissa kuiluissa. Samat kuilut myös ohjaavat kesäisin lämmintä ilmaa pois rakennuksesta. Kuiluilla on myös toinen tärkeä tehtävä. Niiden ansiosta luonnonvalo pääsee tunkeutumaan syvälle rakennukseen vähentäen keinovalon tarvetta. Rakennuksen valaistusta ohjataan sensoreilla, jotka mittaavat valon määrää ja sytyttävät lisävaloja vain tarpeen vaatiessa.

Kuilut näkyvät ulospäin rakennusta kiertävinä tummina spiraaleina. Tämä on jälleen kerran hyvä esimerkki ratkaisusta, jossa estetiikka kohtaa toiminnallisuuden. The Gherkinin ympäristötehokkaiden ratkaisujen ansiosta sen energiankulutus on voitu laskea vain puoleen vastaavan kokoisen rakennuksen energiankulutuksesta.

Esihistoriaa ja tulevaisuuden työkaluja

The Gherkinin tarina alkaa tapauksesta, joka vavisutti Lontoon keskustaa vuonna 1992. Kun IRA:n pommi räjähti keskellä bisneskeskittymää, sen seurauksena Baltic Exchange rakennus kärsi pahoja vaurioita. Rakennus päätettiin purkaa ja tehdä tilalle suuri tornitalo. Purkutöiden jälkeen arkeologit löysivät paikalta nuoren roomalaisaikasen tytön ruumiin, joka oli haudattu sinne yli 1600 vuotta sitten. Ruumis vietiin Lontoon museoon, mutta palautettiin alkuperäiselle lepopaikalleen The Gherkinin valmistuttua.

Näin esihistoria kohtaa The Gherkinissä aikansa edistyneimmät rakennustekniikat ja teknologian. Niitä tarvittiin, sillä tällaisen rakennuksen pystyttäminen tiiviissä kaupunkitilassa ei ole ihan yksinkertainen projekti. Jokainen rakennusvaihe oli suunniteltava huolellisesti, ja suunnittelun apuna käytettiin 3D-mallinnusta. Tietokoneella luodut mallit auttoivat tiimiä suunnittelemaan pilkuntarkasti, miten elementtejä käsiteltäisiin ja sijoitettaisiin ennen niiden saapumista rakennuspaikalle. Näin asennuksesta saatiin tarkka ja tehokas prosessi.

Skanskan tiimi yhdisti rakentamisen, kone- ja sähkötekniikan, teräsrakentamisen, rakennesuunnittelun ja paaluttamisen asiantuntemuksensa laajaan kokemukseen Lontoossa rakentamisesta. Rakennuksen epätavallinen muotoilu ja kaikki pinnat kattava lasiverhoilu asettivat vaatimustason osaamiselle erittäin korkealle. Jokaisessa vaiheessa piti varmistaa, että rakennuksen uniikki design toteutuisi täysin suunnitellun mukaisesti.

Maamerkki, joka ei menetä vaikuttavuuttaan

The Gherkin tekee lähtemättömän vaikutuksen näkijäänsä vielä lähes kahdenkymmentä vuotta valmistumisensa jälkeenkin. Sen omaleimaiselle designille ei löydy voittajaa, ja siksi rakennus onkin noussut Lontoon tunnetuimpien nähtävyyksien joukkoon Buckinghamin palatsin, The London Eyen ja Big Benin rinnalle.