-
20.6.2011 14:02:00
Viimeistä viedään
Viimeisiä päiviä Wroclawissa ja Puolassa. Säät ovat olleet tähän asti kesäisiä ja aurinkoisia, mutta tänään alkoi pilvinen ja sateinen jakso. Lämpötilakin on pudonnut alle kahdenkymmenen. Projektilla jatkuu hässäkkä ja kiire, työt näyttävät kuitenkin pikkuhiljaa lähtevän todella käyntiin. Ihmiset ja koneet ovat projektitoimistolta hajaantuneet 25 kilometriä pitkälle linjalle, joten määrä ei enää näytä kovin suurelta, vaikka yksistään toimihenkilöitä ( ”white collars”) on yli seitsemänkymmentä.
Viime perjantaina osallistuin paikallisten siltainsinöörien järjestämään vuotuiseen risteilyyn Odra-joella. Osallistujia oli toistasataa useista eri yhtiöistä eli kolme jokilaivaa täynnä. Matkalla käytiin kääntymässä Odra-joen yli rakennettavalla suurella vinoköysisillalla, jota rakentaa puolalais-espanjalainen yhtiö. Silta on jonkun verran myöhässä aikataulustaan, ja on jäämässä lisää eristysongelmien vuoksi. Valmis eristys on ruvennut kupruilemaan helteessä, joten se menee uusiksi ainakin osittain. Ja kun kantta on pari hehtaaria, ei aivan pienestä asiasta ole kysymys. Tämänkaltaiset ongelmat olivat meilläkin riesana jokunen vuosi sitten.
Sillan valmistuminen olisi tärkeää myös S-8 -projektille, koska kaikki sora oli tarkoitus ajaa kehätien kautta, ja tätä kehätietä ei saada auki ennen sillan valmistumista. Jos kehätietä ei saada auki, on kaikki sorat ajettava Wroclawin erittäin ruuhkaisen keskustan läpi, joten logistiikkahenkilöillä riittää pohdittavaa.
Paluumatkalla rantauduttiin vanhalle sotilasalueelle, jossa oli isot barbeque-juhlat ohjelmineen. Viikonloppuna vietettiin sitten pienemmässä piirissä läksiäisiäni myös grillauksen merkeissä. Tämä on toiseksi viimeinen päivä projektilla, huomenna on hyvästien jättö ja varusteiden luovutus, ja keskiviikkona lento Varsovaan.
Hyvää kesän jatkoa kaikille.
-
6.6.2011 11:20:00
Tutustumista projekteihin ja siltoihin
Viime viikko meni melkein kokonaan vierailuun A1-projektilla. Lähdin junalla Torun-nimiseen kaupunkiin tiistaina iltapäivällä. Matka kesti viitisen tuntia, vaikkei matkaa ole linnuntietä kuin parisataa kilometriä. Torun on viehättävä pikkukaupunki Keski-Puolassa 150 kilometriä Danskista etelään. Hotellini oli pieni ja idyllinen perhehotelli keskellä Torunin vanhaa kaupunkia. Torun on täällä Puolan länsiosissa vanhalla saksalaisalueella harvoja sodasta lähes säästyneitä kaupunkeja ja vanhan kaupungin keskusta on todella idyllinen.
A1-projekti käsittää kaksi eri vaihetta, joista vaihe 1 on jo valmiina ja liikenteellä, ja kakkosvaihekin valmistuu tämän vuoden kuluessa. Kokonaisuudessaan vaiheet 1 ja 2 ovat 150 kilometriä nelikaistaista moottoritietä Danskista Toruniin ja siltoja on keskimäärin 1 per kilometri. Rakentamisen arvo lienee yli miljardi euroa. Rakentamisen lisäksi urakkaan kuulu 30 vuoden kunnossapito, joten laatu kannattaa pitää korkeana.
Meitä oli mukana kaikki Unlimited-ohjelmassa Puolassa olevat ulkomaalaiset eli yhteensä seitsemän henkilöä. Varsovasta oli mukana kolme oman talon ihmistä. Muut ulkomaalaiset olivat USA:sta. Argentiinasta, Brasiliasta ja Ruotsista. Ensimmäinen päivä kului melkein kokonaan pikkubussilla ajellen projektilla ja pysähdellessä mitä mielenkiintoisimpiin paikkoihin. Illalla tutustuttiin kaupungin keskustaan, ja aamulla muut lähtivätkin paluumatkalle. Minulle oli järjestetty vielä toinen päivä, koska olin ainoa siltamies porukassa ja halusin käydä tarkemmin katsomassa suurimpia siltoja ja tutustua tekniikkaan, jolla niitä tehdään.
Sain oppaaksi suurimmalla sillalla työmaapäällikkönä työskentelevän Przemyslaw Padlon ja tapasin sekä pääsin myös keskustelemaan siltatöiden projektijohtajan Slawomir Cebon kanssa. Sain siis parasta mahdollista tietoa. Kyllä siellä näkemistä ja aihetta olikin, sillä suurin silta on kaikkiaan lähes kaksi kilometriä pitkä. Silta koostuu kylläkin kolmesta liikuntasaumalla yhdistetystä sillasta, joista kuivilla olevat tulva-alueen ylittävät ovat työntömenetelmällä tehtyjä kotelopalkkisiltoja ja Wisla-joen ylittävä silta ulokevaunumenetelmällä tehty. Pisin jänne Wisla-joen sillassa on 160m, joten se on aikamoinen, tällä hetkellä Puolan pisin silta. Wisla-joki on Puolan suurin joki. Sillan kohdalla se on noin 250m leveä, mutta se on herkkä tulvimaan, joten vedenpinta vaihtelee jo pienilläkin sateilla.
Työt silloilla olivat jo loppuvaiheessa. Kaide-, eristys- ja varustelutyöt olivat meneillään, joten varsinaisesta raskaasta rakentamisesta sain vain suullista tietoa ja nähdä kuvia. Kaiken kaikkiaan päivä oli antoisa, ja täytyy sanoa, ettei työn laatu jää yhtään jälkeen vastaavasta Pohjoismaissa.
S-8:lla työt ovat käynnistymässä toden teolla, joten ihmisiä ryntäilee sinne tänne ja uusia tulee koko ajan lisää. Tavanomaista projektin käynnistysvaihetta siis. Täälläkin törmättiin heti Puolassa niin tyypilliseen ongelmaan eli penger- ja kerrosmateriaalien saatavuuteen. Tällä hetkellä on tiedossa vasta osa, ja senkään toimitusvauhti ei ole läheskään riittävä nopeutetun aikataulun toteutumiseen, joten hankintaosastolla riittää haastetta. Minullakin Puolan komennus lähenee loppuaan, sillä palaan Suomeen juhannukseksi.
-
23.5.2011 10:04:00
Junalla Berliiniin
Kesä etenee vauhdilla, saatiin jo nauttia muutamista hellepäivistäkin. Barbeque-juhliakin on pidetty ja terassit keskustassa ovat täynnä, aivan kuten Suomessa hellepäivinä. Täällä grillibileet vain pannaan pystyyn siellä, mistä löytyy sopiva tila, oli se sitten kerrostalon piha tai erillinen aidattu puutarhapalsta. Useimmat ihmiset asuvat kerrostaloissa eikä omaa pihaa ole monellakaan. Jos jonkinlainen puutarha/piha onkin, niin se on erillinen aidattu alue jossain lähellä mutta ei kuitenkaan aivan talon yhteydessä. Yleensä se on vuokrattu. Ne, joilla tällaista ei ole, tuovat vain grillin ja kalusteet kerrostalon edustalle ja panevat bileet pystyyn tai menevät puistoon piknikille.
Viime viikonlopulla kävin junareissulla Berliinissä. Junamatka oli jo sinänsä kokemus, vaikka matka ei ole kuin vajaa kolmesataa kilometriä. Aikaa meni viisi ja puoli tuntia suuntaansa. Rajamuodollisuuksia ei ollut, mutta matkan hitaus johtuu rataverkon kehnosta kunnosta, korjaustöistä ja veturien vaihtelusta. Sähköradasta puuttuu vielä pätkä kummankin maan rajavyöhykkeellä, joten veturia vaihdettiin kaksi kertaa suuntaansa.
Berliini on mielenkiintoinen kaupunki, vaikka arkkitehtuuri varsinkaan kaupungin itäpuolella ei ole minun makuuni. Vanhoja rakennuksiahan siellä ei oikein paljon ole ja myöhemmin rakennetut ovat jotenkin liian massiivisia ja mahtipontisia. Näin mielestäni varsinkin kommunismin aikaan rakennetut, mutta myös yhdistymisen jälkeen tehdyt. Keskusrautatieasema on iso ja toimiva, mutta minusta ruma.
Kulkeminen Berliinissä on helppoa. Kaupunkijunilla ja tunnelbahn:lla pääsee joka paikkaan, ja päivälipun saa kuudella ja puolella eurolla. Ei muuta kuin lähiliikennekartta käteen ja menoksi, kaikki toimii saksalaisella tehokkuudella. Taksia en tarvinnut kertaakaan. Berliini on iso kaupunki ja siellä on paljon tapahtumia ja nähtävää, joten siellä viettämäni kaksi päivää oli aivan liian lyhyt aika.
Jalkapallohuligaaneilta en voinut Berliinissäkään välttyä. Lauantaina oli bundesliigan ratkaisuottelu, joten kaduilla oli hulinaa jo aamusta lahtien. Vierailustani Brandenburgin portilla tuli aiottua lyhyempi, koska koko aukio oli jalkapallofanien miehittämä, ja joka paikka täynnä tyhjiä muovisia kaljamukeja ja muuta roskaa. Lisäksi siellä oli jonkin pakolaisryhmän mielenosoitus, joten tungosta riitti. Kaikesta huolimatta matka oli antoisa ja mielenkiintoinen, ja kaupunki on muuttunut paljon edellisestä vierailustani, jonka tein ennen muurin murtumista.
-
9.5.2011 16:00:00
Kesä tekee tuloaan
Kesä näyttää vihdoin alkavan. Puissa alkaa olla täysi lehti ja omenapuut kukkivat, yöt ovat tosin vieläkin koleita.
Huomasin ilmoituksen esitelmästä ja dokumenttielokuvaesityksestä Wroclawin yliopistolla. Esitykset käsittelevät Beslaun / Wroclawin tapahtumia ennen ja jälkeen toisen maailmansodan, joten menin sinne lauantaina.
Esitelmästä en paljoa kostunut, sillä se oli puolaksi, mutta dokumentit olivat tosi mielenkiintoisia. Alussa oli Hitlerin vierailusta ja natsipuolueen paraatista Beslaussa. Täytyy kyllä sanoa, että on ollut massiivista propagandaa.
Sodanaikaiset dokumentit olivat aika niukkoja, mutta taisteluista, pommituksista ja neuvostojoukkojen valtauksesta oli muutamia pätkiä. Masentavinta oli nähdä missä kunnossa kaupunki oli kaiken tämän jälkeen. Ei juuri ehjää taloa, joten tämän jälleenrakennuksen ja korjaamisen määrän osaa jotenkin suhteuttaa.
Sunnuntaina kävin katsomassa Puolan liigan jalkapallo-ottelua Wroclaw-Polonia. Lopputulos oli 0-0, vaikka sijoitusten perusteella olisi olettanut muuta. Wroclaw on nimittäin kolmantena liigassa ja Polonia viimeisenä. Ottelu olikin aika pitkästyttävä, mutta ilma oli kaunis. Turvatoimet olivat massiiviset. Minunkin piti esittää henkkarit ja passi lippua ostaessani, ja portilla vielä samanlainen turvatarkastus kuin lentoasemilla.
Jalkapallohuligaanit ovat täälläkin riesana. Lähes joka liigaottelun jälkeen on jonkinlaista rähinää. Ottelun aikana ainakin oli aika rauhallista, vaikka katsojia oli arviolta 8000. Jälkipelejä en jäänyt seuraamaan. Kyllä siellä paikallisia “red neckeja” näki ja kuuli, ja poliiseja oli runsaasti.
Jääkiekon MM-kisoja olen seurannut (tai kuunnellut) netin kautta. Ei taida tulla lähdettyä paikalle Bratislawaan, vaikkei sinne ole kuin 400 km linnuntietä.
-
5.5.2011 15:36:00
Työleirin kauhukuvia ja tšekkiläistä olutta
Vappuviikonloppuna sää oli vielä kaunis ja aika lämminkin, mutta 3.5., joka on Puolan kansallispäivä ja vapaapäivä, satoi koko päivän räntää. Seuraavana aamuna lunta oli tullut niin, että maa oli valkea. Nyt lumi on sulanut ja päivälämpötilatkin ovat kohonneet siedettäviksi. Yöt ovat edelleen kylmiä, ja jopa pakkasta on ollut.
Vappuna tein päiväretken Wroclawin eteläpuolelle ja vierailinpa Tšekin tasavallassakin. Ensimmäisenä kohteena oli Hitlerin Gross-Rosen keskitysleirin orjatyövoimalla vuoren sisään rakentama kallioluolasto ja kivilouhos. Tämän jälkeen vierailin itse Gross-Rosen keskistysleirillä tai oikeammin sen raunioille rakennetussa museossa. Saksalaiset tuhosivat leirin ennen vetäytymistään venäläisten tieltä. Gross-Rosen ei ollut varsinainen tuhoamisleiri vaan työleiri, jonka vangit tekivät orjatyötä kivilouhoksessa ja bunkkerityömaalla. Työ oli niin ankaraa, että keskimääräinen elinikä leirille joutuneilla oli viisi viikkoa. Leirillä menehtyneiden määrä on eri arvioiden mukaan 20 000–30 000.
Tarkoitus oli vierailla myös historiallisessa Zamek Ksiazin linnassa, mutta siellä oli jonkinlainen kukkafestivaali ja tiellä kilometrien autojono. Se jäi siis toiseen kertaan. Sen sijaan ajelin pieniä vuoristoteitä Tšekin rajalle ja ylikin. Rajaa ei juuri huomaa. Se on vähän niin kuin Suomen ja Ruotsin raja pohjoisessa. Tullirakennukset oli purettu, vain kyltti ja valvontakamera ilmoittivat rajan olemassaolosta, siis Schengen-sopimuksen hengessä.
Tšekin puolella maasto on vuoristoisempaa ja maatalous pienimuotoisempaa. Siellä on idyllisiä pieniä kyliä ja kaupunkeja sekä lehmiä, vuohia ja lampaita, joita Puolan puolella ei juuri näe. Siellä ollessa täytyi tietysti käydä ostamassa maailmankuulua tšekkiläistä olutta, joka yllättäen oli edullisempaa kuin paikalliset oluet Puolassa. Tämä johtuu varmaan siitä, että tšekkiläiset pitävät olutta elintarvikkeena eivätkä alkoholijuomana, ja juovatkin sitä kai maailmanennätystahtiin. Kaikkihan muistavat ’’Sotamies Zweikin”, jonka päivät siviilissä kuluivat kievarissa tarinoiden ja olutta naukkaillen.
-
28.4.2011 15:11:00
Pääsiäisen juhlintaa
Työt S-8 projektilla jatkuvat rauhalliseen tahtiin. Aloituslupa on kuulemma saatu viimein, mutta työt saa käynnistä vasta valitusajan päätyttyä eli noin kuukauden päästä. Paperinpyöritys siis jatkuu.
Pääsiäinen meni tosi kauniissa säässä ja tuntui jo, että kesä tuli kerralla. Pitkäperjantai on täällä työpäivä Suomesta poiketen, joten vapaata oli vain kolme päivää.
Pääsiäinen on täällä ainakin yhtä iso juhla kuin joulu. Kaupunki hiljeni totaalisesti ja jopa talo jossa asun oli tosi hiljainen. Itse olin pääsiäissunnuntaina yhden kollegan perheen luona pääsiäispäivällisillä ja täytyy sanoa, että ruoka ja juomapuoli veti kyllä vertoja meidän perinteiselle joulupöydälle.
Ruokailu alkoi jo kello kymmeneltä aamupäivällä runsaalla aamiaisella ja jatkui reippaan kävelylenkin jälkeen iltapäivällä vielä runsaammalla päivällisellä, joka jatkui iltaan saakka. Illalla vierailtiin vielä hautausmaalla. Kukkien määrä siellä oli aivan valtava.
-
12.4.2011 14:20:00
Värikuulasotaa ja hienoja maisemia
Olen nyt toista päivää S-8 projektilla, vaikka eivät täällä varsinaiset työt ole vieläkään käynnissä. Suunnitelmia olen tutkinut jos niistä löytyisi jotain mielenkiintoista tai kenties uusia ideoita työsuunnitelmiin.
Tukikohdaksi on vuokrattu saksalaisten toisen maailmansodan aikana rakentama lentotukikohta, joka on ollut myös venäläisten hallussa Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Rakennuksia on hiukan pintaremontoitu, joten tämä tuntuu ihan luksukselta ”varaprojektin” parakkikylän jälkeen, joka oli keskellä savisia peltoja.
Viikonloppuna kävin varaprojektin toimihenkilöiden kanssa parin päivän viikonloppuretkellä vuoristoseudulla Katowitzan eteläpuolella Zywiec-nimisessä paikassa. Menomatkalla piipahdimme edesmenneen Paavin synnyinkaupungissa Wadowitzissa, josta on tullut pyhiinvaelluskohde Puolassa. Zywiec on myös paikallinen olutmerkki, jota voisi kutsua Puolan Lapin Kullaksi. Vierailimme myös panimossa, joka oli tosi hieno. Wroclawista sinne tulee matkaa reilut 250 kilometriä. Puolan eteläosat ovat vuoristoa ja maisemat paljon vaihtelevammat kuin Keskisen Puolan peltolakeudet.
Retkellä oli ohjelmassa värikuulasotaa, köysilaskeutumista ja käytiin tutustumassa pariin Skanskan isoon projektiinkin, toinen jo kymmenen vuotta kestänyt patoprojekti ja toinen muutama vuosi sitten valmistunut tie- ja siltaprojekti.
Katowitzan ympäristö on Puolan teollistuneinta, tiheimmin asuttua ja saastuneinta aluetta. Tämä kaikki koska Puolan hiili- ja terästeollisuus on keskittynyt tälle seudulle. Alueella on useita yhteen kasvaneita kaupunkeja ja väestöä saman verran kuin koko Suomessa. Vuoristosta löytyy sen sijaan metsää, erämaata, hienoja maisemia ja jopa hiihtokeskuksia. Suomessakin tunnettu Zakopanen talviurheilukeskus on tällä alueella.
Paluumatkalla piipahdettiin Puolan “pyhimmässä” kaupungissa nimeltään Czestochowa. Kaupungissa sijaitsee kukkula nimeltään Jasna Cora, jonka päällä on luostari ja katedraali. Katedraalin sisällä on ihmeitä tekevä (näin ainakin puolalaiset uskovat) ikoni ”Black Madonna”. Täällä alkoi myös Ruotsin suurvallan lopun alku kun tämä luostari jäi ylivoimasta huolimatta valtaamatta, ja tämän jälkeen Ruotsi menetti vähitellen alueensa Saksassa, Puolassa ja Baltiassa. Luostari säilyi myös saksalaisten miehityskaudesta ehjänä kuin ihmeen kautta. Tämän kaiken uskotaan johtuneen ihmeitä tekevästä ikonista. Lisätietoa aiheesta saa halutessaan netistä hakusanoilla: “30-vuotinen sota” tai “Czestochowa”. Edesmenneestä Paavista oli paikalla iso patsas, ja kirkko ja luostari olivat hienoja.
-
4.4.2011 12:41:00
Viikonloppu turistina
Viikonloppuna oli jo keväinen sää. Ruoho on alkanut vihertää ja puissakin näkyy jo vihreää.
Vaimoni on ollut vierailulla, joten viikonloppu meni hänelle kaupunkia esitellessä ja tuli itsekin käytyä paikoissa, joissa en aikaisemmin ole vieraillut. Kirkossa käytiin sunnuntaimessua kuuntelemassa, lisäksi taidemuseossa, jokiristeilyllä ja eläintarhassa. Täällä on aika iso eläintarha, siellä näin ensimmäisen kerran elävän visentin (eurooppalainen biisoni), joka on täällä pelastettu sukupuutolta. Nykyään ainoa paikka, missä niitä elää luonnonvaraisena, on Itä-Puolassa sijaitseva luonnonpuisto.
Projektilla menee tasaisesti. Olen vielä “varaprojektilla”, mutta ensi maanantaina olisi tarkoitus siirtyä S-8 -projektille.
Ensi viikonloppuna meillä on tarkoitus tehdä projektilta retki vähän kauemmas, itään Katowitzin alueelle. Matkaa sinne tulee reilut parisataa kilometriä. Odotan mielenkiinnolla päästä näkemään hiukan laajemmin maaseutua ja eteläisen Puolan kaupunkeja.
-
29.3.2011 12:09:00
Historian havinaa
Kevät on ottanut täälläkin takapakkia, joten pakkasyöt ovat jatkuneet. Päivälläkin ollaan alle kymmenessä, eli ihan hyvät hiihtokelit, kun vain olisi lunta. Vähän on käynyt kateeksi katsella netistä Suomen aurinkoisia ilmoja.
Loppuviikosta on luvattu kuitenkin lämpimämpää ja viikonlopuksi jopa lähes kahdenkymmenen asteen päivälämpötiloja. Odottelen vaimoani vierailulle ensi viikonloppuna, joten olen vähän perehtynyt kaupunkiin voidakseni paremmin esitellä sitä.
Tietoja Wroclawista (entinen Breslau)
Wrocław on vanha saksalaistyylinen kaupunki, jossa on asukkaita vajaat 700 000 (noin Helsingin kokoinen). Se on Puolan neljänneksi suurin kaupunki. Kaupungissa on paljon vanhaa rakennuskantaa. Kaupunki on säästynyt aika hyvin toisesta maailmansodasta. Suuri osa rakennuksista kaipaisi kyllä pikaista saneerausta, vaikka paljon täällä korjataankin.
Tilannetta varmaan pahentaa vielä 1997 ollut Odra-joen suurtulva, jolloin vesi nousi kaupungin keskustaan. Pahimmissa paikoissa kadut jäivät kaksi metriä veden alle. Tämän suurtulvan jäljet ovat vieläkin jossain paikoissa näkyvissä.
Kaupunkiin voi tutustua esim. Google maps ja Wroclaw, josta löytyy satoja kuvia hienoista rakennuksista ja katunäkymistä.
Vanhan kaupungin keskustorialue (‘’Rynek”) on saneerattu hienoksi, alueelta löytyy baaria ja ravintolaa joka makuun. Kirkkoja kaupungissa riittää, vähintään yksi joka korttelissa ja kaiken kokoisia, niitä on myös paljon saneerattu ja koko ajan saneerataan.
Kirkot ovat lähes kaikki katolisia. Olen kyllä kuullut, että täällä olisi yksi luterilainenkin kirkko.
Alueen historia on hyvinkin värikäs. Ennen toista maailmansotaa kaupunki kuului saksalaisiin alueisiin (noin 600 vuotta). Täällä ovat hallinneet milloin puolalaiset milloin Preussi tai muut saksalaisruhtinaskunnat, välillä itävaltalaisetkin ja taisivat ruotsalaisetkin joskus 30-vuotisen sodan aikana.
Puolaahan ovat olleet jakamassa eri aikoihin Saksan ruhtinaiden lisäksi ainakin Venäjä, Itävallan Habsburgit, Ruotsi ja muutkin Euroopan suurvallat. Toisen maailmansodan jälkeen Saksan itäosat liitettiin Puolaan korvauksena Puolan itäosien menettämisestä Neuvostoliitolle.
Näiltä Puolaan liitetyiltä alueilta saksalaisväestö pakeni tai pakkosiirrettiin lännemmäksi, kaikkiaan noin 14 miljoonaa ihmistä, mikä on maailmanhistorian suurimpia etnisiä puhdistuksia. Päämestarina näissä tapahtumissa toimi Stalin. Väestö muutti tänne etupäässä Puolan Neuvostoliitolle menettämiltä alueilta, mutta myös muualta Puolasta.
Näistä syistä johtuen alue on jäänyt hieman muista Puolan alueista kehityksessä jälkeen, siitä syystä, ettei varmuutta alueen säilymisestä Puolan hallinnassa ei ole ollut.
Vasta Saksojen yhdistymisen ja vuonna 1990 tehdyn lopullisen rajat vahvistavan sopimuksen jälkeen jälleenrakentaminen on päässyt vähitellen käyntiin ja tietenkin Puolan liittyminen EU:hun on vauhdittanut sitä. Kiinnostuneet löytävät lisätietoa googlettamalla Oder-Naisse-linja tai Habsburgit.
-
14.3.2011 14:37:00
Kevättä ilmassa
Tänään kuulin, että pengermaaongelma olisi vihdoinkin ratkeamassa, ja odotamme aliurakoitsijoiden saavan lisää resursseja ja vauhtia työhönsä.
Siltatyöt etenevät rutiinilla, Odra-joen ylittävää kotelopalkkisiltaa tehdään ulokevaunusysteemillä ja kalusto on Tšekin Skanskalta vuokralla. Siltalohkojen pitäisi olla valettuna yhteen lähiviikkoina. Yhden askeleen pituus on 4,8 metriä ja kiertoaika viikko. Kalustoja on kaksi ja edetään molempiin suuntiin, siis valmista kotelopalkkia syntyy lähes kymmenen metriä viikossa.
Toista yli 600 metriä pitkää tulva-alueen ylittävää siltaa tehdään Skanska Puolan omalla kalustolla joka on hankittu aikanaan Periltä, kalustoa voisi kutsua “käveleväksi muotiksi”. Täällä sitä kutsutaan nimellä “Punainen Lohikäärme” (“Red Dracon”), mikä johtuu kai ulkonäöstä. Sillan toistuva jänneväli on 40 metriä ja samanpituiseksi on säädetty myös valulohkon pituus, maksimissaan tällä kalustolla päästään noin kuudenkymmenen metrin kertavaluun. Siirtoon, lohkon raudoitukseen, jännittämiseen ja valuun mennee 2 viikkoa. Kaluston ensimmäinen kokoaminen kesti kuitenkin kolme kuukautta, joten aivan lyhyelle sillalle sitä ei kannata viedä.
Tänään täällä on ollut ensimmäinen päivä, kun kevään tuoksua on jo ilmassa. Lämpötilakin kohosi jo reilusti yli kymmenen asteen, yöt tosin ovat vielä viileitä.
Myöhemmin lisää, ehkä silloin jotain kaupungista ja muusta ympäristöstä.
-
5.3.2011 14:31:00
Työt ”varaprojektilla” jatkuvat
On ehtinyt jo jokunen viikko vierähtää edellisestä kirjoittelusta, joten tässä hiukan jatkoa.
Helmikuun, ja maaliskuunkin, alussa talvi on ollut tosi ankara. Aamulla on ollut pakkasta parhaillaan jopa - 16 astetta ja päivälläkin reilusti ollaan oltu pakkasen puolella. Ja kun tähän lisätään aukea Etelä- Pohjanmaan tyyppinen lumeton maisema ja navakasti puhaltava tuuli, niin ei kylmyysvaikutus jää paljon jälkeen Suomen hirmupakkasista. Jätin paksuimmat talvivaatteet Suomeen, kun en niitä täällä arvellut tarvitsevani, onneksi talon puolesta on kunnon talvityövaatteet.
Olen edelleen täällä “varaprojektin” siltatyömailla, sillä S8-projekti on edelleen vaiheessa, “ehkä ensi viikolla”. Hyvin minä olen täälläkin viihtynyt. Työt ovat siinä vaiheessa, että kokoajan tapahtuu.
Olen huomannut etteivät täkäläiset työmaat paljoa poikkea meikäläisistä. Ehkä silmiinpistävin poikkeama on työntekijämäärässä. Arvioisin, että täällä sekä työntekijöitä että toimihenkilöitä on lähes tuplamäärä Suomeen verrattuna. Toinen minulle outo asia oli että silta- ja maanrakennus ovat niin erillään, että tälläkin projektilla siltamiehet eivät juuri tunne maanrakennusmiehiä eivätkä paljoa tiedä heidän tekemisistään.
Outoa on myös se, että sillat ovat lähes loppuvaiheessa mutta maarakennustyöt ovat aivan alkutekijöissään, joten työmaatiet ovat tosi heikossa kunnossa, kun tulevaa tiepohjaa ei ole käytettävissä. Yhdellekään sillalle ei ole päätypenkereitä, joten kaikki tavara silloille hoidetaan nostureilla.
Tämä tilanne johtuu varmaan osittain siitä, että alue kuuluu EU:n Natura 2000:een, joten maanotto- ja muut sellaiset luvat ovat vieneet aikansa, pengermaiden hankkiminen on pahasti myöhässä.
Maanrakennustyöt näyttävät muutenkin etenevän aika verkkaisesti, en tiedä mistä johtuu, mutta kone ja kuljetuskaluston määrä näyttää pahasti alimitoitetulta tämänkokoisen työmaan hoitamiseen.
-
15.2.2011 9:08:00
Ensimmäiset viikot
Kaksi viikkoa on kulunut, kun lähdin Oulusta. Tuntuu, että elämästä täällä Etelä-Puolassa Wroclawin kaupungissa on jo tullut rutiinia.
Saavuin keskelle talvista maisemaa puolenyön aikaan suomalaisittain heikosti valaistuun kaupunkiin, ja ensivaikutelma oli sen mukainen.
Asunto on kohtuullinen ja suhteellisen lämmin, vaikka sää on täälläkin ollut hyvin talvinen. Lämpöasteet vaihtelevat -10 ja + 5 -celsiusasteen välillä. Luntakin oli saapuessani muutama sentti, mutta nyt se on kadonnut, ja viimeisen viikon olemme viettäneet aurinkoisia pakkaspäiviä, lukemat tosin ovat vähän kohtuullisemmat kuin Suomessa.
Projekti S-8, johon minun alun perin piti tulla, ei ole vielä saanut starttilupaa. Työmaatukikohdan perustaminen on tosin käynnissä ja odotamme varsinaisten töiden alkavan kuukauden kuluessa.
Alku aika on mennyt rutiinien hoitamisessa Wroclawin aluetoimistossa. Lääkärintarkastukset veivät kokonaisen päivän ja toinen päivä meni perehdyttämis-, turvallisuus- ja muissa rutiineissa.
Tietokoneyhteyksien saamisessa on ollut lieviä ongelmia. Suomesta tuomaani läppäriin en saanut yhteyksiä. Ilmeisesti Skanskan kahden eri maan palomuurit olivat paikallisille bittinikkareille ylittämätön este ja suomalainen mokkula ei täällä suostunut yhteistyöhön.
Nyt minulla on Skanska Puolan läppäri ja sähköpostiosoite. Läppärissä on langaton yhteys, mutta pääsen intran sivustoille ja sähköpostiin vain kun olen lankaverkossa. Helpdesk on lupaillut uutta softaa, jotta saisin yhteyksiä myös langattomasti työmailta.
Reilussa viikossa sain tarvittavat rutiinit ja varusteet kuntoon, joten nyt olen ollut muutamia päiviä jo työmaallakin. Koskapa S-8-projekti ei ole vielä startannut, olen ollut väliaikaisesti toisella työmaalla ns. BLD-projektilla, joka on 6,5 kilometrin pätkä kehätietä Wroclawin itäpuolella.
Projekti käsittää 6,5 kilomeriä kaksiajorataista kehätietä, josta tässä urakassa päällystetään ja otetaan liikenteelle vain toinen ajorata. Samoin silloista rakennetaan valmiiksi vain toinen puoli ja jonkin verran perustuksia toista myöhemmin rakennettavaa puolikasta varten. Urakassa on aika isoja ja haasteellisia siltoja, esim. Odra-joen (entinen Oder) ylittävän sillan pääjänne on 120 m ja pisimmät ns. tulva-alueen ylittävät sillat ovat yli puoli kilometriä pitkiä. Urakan arvo on noin 250 miljoonaa Puolan zlotia eli noin 65 miljoonaa euroa.
Kaupunkiin olen ehtinyt tutustua vasta pintapuolisesti, joten kerron siitä lisää myöhemmin. Ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja ottaneet hyvin vastaan. Kielitaito nuoremmilla ihmisillä on kohtuullinen, mutta vanhemmat eivät juuri puhu kuin puolaa.
Paikallisiin terveyspalveluihinkin olen jo joutunut tutustumaan, kun hampaastani irtosi paikka. Hammaslääkäriin sain ajan melkein saman tien. Hoito oli tasokasta ja nuori naislääkäri puhui hyvää englantia, hintakin oli vain noin kolmasosa Suomen yksityissektorin hinnoista.
Dowidzenio