18.6.2010 18:30:00

Opiskelijat lähtivät kesälaitumille, mutta Harvard ei hiljene

Vaikka lukukauden päätyttyä on Harvardin alue muuttunut yllättävänkin hiljaiseksi, on työmaalla vauhti vaan kiihtynyt tulevia välitavoitteita kohti siirryttäessä. Yliopiston tilojen tyhjennyttyä, olemme päässeet työporukan kanssa valtaamaan lisää työskentelytilaa, ja kesäkuun alussa aloitimme lakikoulua palvelevien ravintolatilojen saneeraamisen.

 

Saneeraus suoritetaan kahdessa jaksossa kesälomien aikana vuosina 2010–2011, jotta toiminta ei kärsisi, kun opiskelijat palaavat sorvinsa ääreen talveksi. Tänä kesänä ohjelmassa ovat mm. purkutyöt, keittiön ilmanvaihdon parantaminen sekä lattioiden uusiminen.

 

Ravintolarakennus on liitetty yhteen uuden lakikoulurakennuksen kanssa, josta se saa myöhemmin lisää tiloja käyttöönsä. Ongelmatta tässä ei ole selvitty, sillä saneerauksen seurauksena kahvilaan joutuu nyt kävelemään toimistolta lähes sata metriä pidemmän matkan – lieviä logistiikkaongelmia siis.

 

Keskiviikkona siunaantui tilaisuus vierailla Cambridgesta muutaman mailin päässä Belmontissa sijaitsevalla Wellingtonin koulurakennustyömaalla. Skanska aloitti työmaalla hommat helmi-maaliskuussa purkamalla vanhan rakennuksen alta pois ja suorittamalla maaperän puhdistustoimet.

 

Työmaalla oli perustusurakoitsija iskemässä muottia pystyyn valutöitä varten, ja kesäkuun lopussa siellä on määrä aloittaa ensimmäiset teräsrungon asennukset. Veden nousu kaivantoon on aiheuttanut ongelmia alussa täälläkin, joten hyvin kotoisissa olosuhteissa, pumppujen päristessä projektia vietiin eteenpäin. Myös kovat sateet aiemmin keväällä muokkasivat maaperää projektilla ongelmalliseksi esimerkiksi työmaan ajoneuvojen kannalta.

 

Kaiken kaikkiaan vierailu oli hyvä tilaisuus nähdä jenkkien käytäntöjä kokonaan uudella työmaalla, minkä kautta tietyt aiemmin saamani käsitykset tästä paikallisesta kulttuurista vain vahvistuivat.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

4.6.2010 14:00:00

New York, New York

Toukokuun viimeiset päivät olivat aikamoista hulinaa Harvardin valmistujaisjuhlien vuoksi. Juhlatelttoja löytyi pitäjän lähes jokaiselta nurkalta ja kadut täyttyivät juhlakansasta. Kaiken kunniaksi varsinaisena valmistujaispäivänä 29.5. oli sopimusten mukaisesti koko työmaakin seisautettava. Paremman puoliskoni kanssa päätimme karata ihmismassojen ja juhlahumun alta katsastamaan New Yorkia. Viikonloppua pidensi maanantain paikallinen pyhä Memorial Day.

 

Matka Bostonista New Yorkiin ei ole kummoinen. Bussilla matka kestää 4-5 tuntia riippuen ruuhkista. Ja bussi on ainakin tällä seudulla tuon pituiseen matkusteluun ylivoimaisesti edullisin vaihtoehto.

 

Tällaiselle perä(kammarin)kylien pojalle iso omena oli kyllä mieluinen, joskin aluksi hämmentäväkin kokemus. Samanlaisia ruuhkia en ole aikaisemmin päässyt kokemaan missään, en edes SaiPan peleissä. Puoliväkisin piti ihmetellä, että mistä näitä ihmisiä tänne oikein sikiää?

 

Kuuluisia nähtävyyksiä kaupungissa riittää loputtomiin, ja niistä tuli nautittua neljänä päivänä. Ehdimme hyvin nähdä pakolliset paikat kuten vapauden patsaan, Empire State Buildingin, Central Parkin, Times Squaren ja niin edelleen. Myös muutamia ostoksia tuli luonnollisesti suoritettua, eikä pitkästymistä ollut havaittavissa missään vaiheessa. Hotellimme sijaitsi hyvällä paikalla, lähes keskellä Manhattania, joten päivisin oli helppo käydä lepuuttamassa jalkoja välikuoleman merkeissä. Jalkapohjat nimittäin olivat yllättävänkin kovilla, kun päätimme tehdä oman osamme ympäristön eteen, ja liikuimme yhtä siirtymätaivalta lukuun ottamatta kohteesta toiseen jalkaisin.

26.5.2010 10:00:00

Viikonloppuinen road trip

Viikko sitten päätimme avopuolisoni kanssa tehdä ensimmäisen kunnon road tripin. Jonkin aikaa kesti keksiä sopiva vierailupaikka, ja vasta oikeastaan lähtöä edeltävänä iltana teimmekin päätöksen kurvailla highwaytä pitkin aina Buffaloon asti katsomaan Niagaran putousten kuohut, eli sitä jotain kuuluisaa puroa.

 

Matkaa Bostonista Buffaloon autolla on noin 450 mailia, joten istumalihakset joutuivat varsin tiukoille. Maisemat mitä matkan aikana tienvarsilla näimme, olivat kotoisen tuntuiset – metsää suurimmaksi osaksi. Auton alle jääneitä eläimiä oli sen sijaan hiukan enemmän kuin mitä Suomessa näkee. Näimme tienposkessa kuusi kolarin uhreiksi joutunutta peuraa. Tiukan matka-aikataulun vuoksi emme kuitenkaan voineet haalia itsellemme päivällistä niistä.

 

Yli 8 tunnin ajamisen jälkeen olimmekin sitten putousten äärellä ihmettelemässä kuuluisaa nähtävyyttä. Ensimmäisenä tuli mieleen, että jos tätä upeaa paikkaa verrataan vaikkapa Imatrankoskeen, niin aavistuksen verran isompi ja voimakkaampi Niagara on. Lisäksi Imatrankosken ympärille ei vielä ole rakennettu yhtä tiivisti Casinoita tai muitakaan yleisöhoukuttimia. Muutenhan maisemat olivatkin melkein tuttuja, ja vähintään yhtä paljon oli myös turisteja, ellei jopa enemmänkin kuin Imatralla.

 

Kun virtaa riitti sunnuntainakin koneissamme Niagaran reissun jäljiltä, niin ei auttanut muu kuin lähteä auton rattiin uudelleen. Tällä kertaa tähtäimeen osui hieman lähempää eli parin tunnin ajomatkan päässä Bostonista etelään sijaitseva Cape Codin ”lomaparatiisi”.

 

Maisemaltaan kaaren muotoinen Cape Cod on karunnäköinen, hiekkadyynien ja loma-asuntojen valloittama niemi, mutta toki sieltä myös hieman kasvillisuutta löytyy. Niemimaan alueella on vain reilut 200 000 asukasta, mutta vuosittain siellä käy miljoonia matkaajia. Sieltä löytyy myös paljon vaaleaa hienohiekkaista uimarantaa ja tietysti motelleja ja muita majapaikkoja niille, jotka eivät alueelta taloa omista. Suhteellisen hyvän sijainnin vuoksi Cape Codissa kay varsinkin Bostonista kesä-aikaan runsaasti lomailijoita, mutta sinne tullaan myös kauempaa Amerikasta.

 

Uimarannalle ei ainakaan meidän vierailumme aikana ollut tungosta, mikä johtunee meriveden kylmyydestä sekä siitä, että lomakausikin on vasta alkamassa. Tarkoituksena olisikin uusia vierailu vielä kesäkuun aikana, jotta voisi nähdä millainen vilinä ”paratiisissa” silloin käy. Ja tietysti voisi yrittää viettää enemmän aikaa rentoutuessa rannalla.

 

 

18.5.2010 10:00:00

Turvallisuutta tutkimassa

Postissa saapui vihdoinkin täällä jo aiemmin keväällä suorittamani turvallisuuskurssin kortti ja ”kunniamerkki” kypärään. Kyseessä oli 10 tunnin OSHA-kurssi (Occupational Safety and Health Administration). OSHA on paikallinen työsuojeluviranomainen, joka määrittää ja valvoo työturvallisuus- ja terveysstandardeja eri toimialoilla. Toimintaan kuuluu myös mahdollisten tapaturmien jälkiselvittelyt.

 

Kurssi on pitkälti omaa turvallisuuskurssiamme vastaava, joskin joitain asioita (esim. sähköturvallisuutta) käydään yksityiskohtaisemmin läpi. Kurssin voi käydä oppituntien tai online-palvelun kautta, kuten itse tein. Kuitenkin siten, että vähintään käyttää 10 tuntia kurssin suorittamiseen.

 

Itseltäni aikaa kului hieman vajaan kahden työpäivän tunnit, kun välillä piti sanakirjankin parissa peuhata. Kurssilla on ensin välitehtäviä jokaiselta turvallisuuden aihealueelta noin 10 kappaletta ja viimeiseksi lopputentti kaikista aiheista. Näiden välitehtävien ja lopputentin suorittamista saa yrittää neljästi, ja läpäisyvaatimus on 70 % kysymyksistä oikein.   

 

Kurssin suorittamisen yhteydessä ja työmaalla havainnoidessa on löytynyt turvallisuus-käytännöissä Suomen ja jenkkilän paljonkin pieniä eroavaisuuksia. Eroja on niin turvallisuussuunnittelussa kuin työmaan käytännöissäkin. Välillä saa ihmetellä monttu auki, miten eri tavoin tietyt asiat käsitellään eri maissa riskeinä tai ei-riskeinä. Samalla tarjoutuu mahdollisuus itse arvioida hyviä ja huonoja puolia eri tilanteissa ja raapustaa punaiseen kirjaani uusia merkintöjä.

 

Mieleenpainuvin asia turvallisuuspuolella, mihin täällä on neljän kuukauden aikana työmaalla törmännyt, ja mihin toivoisin Suomessakin vielä entistä parempaa otetta kaikilta, on henkilökohtaisten putoamissuojavaljaiden käyttö. Täkäläiset ansaitsevat mielestäni täyden hatunnoston suhtautumisestaan käyttää tuota henkikullalle hyödyllistä vekotinta. Työntekijöiden hyvä asenne on tullut esille työmaalla käydyissä keskusteluissa. Myös valvonta on helpompaa, kun asennoituminen työturvallisuuteen on kaikilla oikea.

 

6.5.2010 14:30:00

Töiden lomassa kolopalloa

Töissä pistetään töppöstä toisen eteen kahden seuraavan milestonen saavuttamiseksi. Ensimmäisenä on jo aiemmin mainittu parkkihallin valmistuminen kesäkuun lopulla, ja sitä seuraa parin viikon päästä rakennuksen vaipan umpeen saaminen.

 

Molemmat ovat hyvällä mallilla, mutta jatkuvasti täytyy puristaa hieman enemmän. Varsinkin parkkihallin taloteknisten järjestelmien testaaminen, koekäyttäminen ja näiden toimenpiteiden asianmukainen kirjaaminen vaatii tämän kokoisella työmaalla paljon resursseja. Ja varmasti täkäläisellä kulttuurillakin on oma vaikutuksensa asiaan. Laadunvarmistus-asiakirjoja on paksut pinot täytettävänä itse testausten jälkeen. Itsekin olen edellä mainittuihin asioihin muutaman viime viikon aikana päässyt sotkeutumaan, tavoitteenani sivistää itseäni kyseisellä rakentamisen osa-alueella hiukan lisää.

 

Lähdin viikonloppuna paljon otsikoissa viihtyneen Tiger Woodsin innoittamana kokeilemaan taitojani kolopallossa, eli golf-viheriöllä. Työkavereiden kanssa suuntasimme autolla Bostonin koillispuolelle Saugusin alueelle lyömään palloa. Ensikertalaisena en voi antaa kuin positiivista palautetta, vaikka huomasinkin, että ”draivi” on vielä hieman hakusessa ja hienosäätöä vailla, joten toiveita pikaisesta ammatinvaihdosta on turha elätellä. Jos vaikka nyt aluksi yrittäisin päästä lipulle asti.

 

Sen verran jäi reissusta hampaankoloon kaivertamaan, että uusintayritys täytyy ottaa mahdollisimman nopeasti. Golf on täällä erittäin suosittu harrastus ja työkavereistanikin lähes jokainen harrastaa lajia. Toisaalta täällä on noita kenttiäkin aavistuksen suurempi määrä kuin kotomaassamme.

28.4.2010 14:00:00

Opastoimintaa

Vaikka Islannissa tulivuoren tuhkat lähtivätkin pesästään, saimme kuin saimme puolisoni kanssa rapakon taakse viikon ajaksi kotijoukkoja Suomesta. Vierailun pohjustaminen oli haastavaa, sillä lennot olivat peruttu ja jouduimme sen vuoksi myös perumaan hotellin sunnuntaina. Maanantaina heräsimme puhelinsoittoon, että meidän olisi syytä varata äkkiä hotellihuone, sillä Suomesta pääseekin liikenteeseen. Onneksi temppu onnistui, vaikka se epäilyttikin aluksi.

 

Viime viikkoon sisältyi tiiviillä tahdilla Bostoniin tutustumista. Ohjelmassa oli muun muassa huikea NHL:n playoff-ottelu, missä Boston voitti Buffalon jatkoajalla sekä tietysti parhaiden ostospaikkojen esittely, kiertoajelu ja turistirysien katselmus. Kadut ja varsinkin puistoalueet, mitä Bostonissa on reilusti, yllättivät siisteydellään vieraamme. Viikko on ehdottomasti liian lyhyt aika tutustuttaa ihmisiä tähän alueeseen, mutta aika laajalti saimme puolison kanssa parhaita paikkoja esiteltyä.

 

Yksi mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä kiertoajelun aikana löytyi ehdottomasti täältä Cambridgesta kilpailevan yliopiston MIT:n alueelta. Rakennus on nimeltään MIT Computer Science and Artificial Intelligence Laboratory (CSAIL). Kyseessä on MIT:n kampusalueen suurin laboratorio, ja kuten yllä olevasta kuvasta voi varsin helposti päätellä, on kirvesmiesten suorakulmissa ollut parantamisen varaa.

 

6.4.2010 14:59:00

Huh hellettä ja turismia

Matka on taittunut jo yli puolen välin. Täällä suunnalla on kevät ehtinyt jo sen verran pitkälle, että viime päivinä on jo pyöritty hellelukemissa. Ja mikäs sen parempi paikka (työmaan lisäksi) viettää aikaa ja etenkin katsella ihmisvilinää, kuin keskeiset turistirysät Bostonissa.

 

Pääsiäispyhien aikaan päätimme paremman puoliskoni kanssa suunnata kiertelemään ”pieneen Italiaan”, eli North Endin kaupunginosaan sekä Faneuil Halliin, mikä on paikallinen kauppa- ja ruokailupaikka hyvin lähellä Bostonin sydäntä. Molempiin matka taittui helposti metrolla. Huomautan tähän väliin, että pääsiäispyhät itsessään ovat lyhyemmät täällä kulmalla kuin kotimaassa. Täällä pyhät sisältävät vain normaalin viikonlopun.

 

Kuten pikku-Italia nimestä nokkelimmat varmaan pystyivät jo arvaamaankin, asuu North Endin alueella paljon italialaisperäistä väestöä. Mikään suuri ostospaikka turisteille North End ei ole, mutta Italialaisia ravintoloita alueen ahtailla kaduilla kyllä riittää useammallekin vierailulle. Siellä kävellessä tuleekin kovasti mieleen eteläinen Eurooppa, kun ravintolan ovimies tulee vastaan ”buongiornon” kera heittääkseen sinut sisälle ravintolaan.

 

Faneuil Hall puolestaan koostuu pääasiassa kaupoista ja ravintoloista. Näiden lisäksi sen aukioilta löytyy jos jonkinmoisia katuesityksiä. Faneuil Hall on yksi suosituimmista kokoontumis- ja ajanviettopaikoista. Täällä käy nopeasti arveltuna ihmisiä abauttiarallaa saman verran kuin kesäisin Mikkelin torilla eli vuosittain yli 18 miljoonaa. Tämä on helppo uskoa, sillä pyhinäkin siellä varsin ahdasta liikkua.

 

Ajan eikä rahan kuluttaminen ei näiden paikkojen hyvässä tunnelmassa käynyt missään vaiheessa ongelmaksi. Mukavasta ilmapiiristä ja kauniista säästä nauttiessa vierähti useampikin tunti – valitettavasti auringon aiheuttamilta palovammoilta en onnistunut kuitenkaan suojautumaan viikonlopun aikana.

 

26.3.2010 15:14:00

Rutiineissa ei ole kauheasti eroja

Aina silloin tällöin illanhämärässä ennen unen tuloa, on tullut mietiskeltyä, mitä eroavaisuuksia paikallisessa työkulttuurissa ja ihmisissä työmaalla on verrattuna kotioloihin. Ylitsepääsemättömiä kulttuurieroja täältä en löydä kuitenkaan etsimälläkään, mutta aina jotain pientä tulee mieleen.

 

Työntekijöiden päivärytmi on hyvin samanlainen kuin Suomessakin. Työmaatoimiston puolella työpäivät ovat kuitenkin kestoltaan hiukan pidempiä kuin kotipuolessa. Eivät kuitenkaan välttämättä sisällöltään, kun kaikenlaista oheistoimintaa tunnutaan täällä harrastettavan.

 

Saapuessani toimistolle aamuisin seitsemäksi, on täällä vielä autiota. Lukuun ottamatta innokkaita työnjohtajia, jotka ovat saapuneet toimistolle jo puolisen tuntia aikaisemmin, ja hyökkäävät kuin rusakko puskasta päivittäiseen työmaatreenisessioon samalla kellon lyömällä joka aamu. Täällä siis todellakin vedetään treenejä päivittäin kello 7 - 7.15.

 

Projekti-insinöörit ja muu toimiston iloinen väki valuu hiljalleen kello 7.30 - 8.00 maissa sorvin ääreen. Työtalkoot lopetellaan yleensä illalla aikaisintaan viiden maissa ja hiukan myöhemminkin. Tämä myös selittää sen, että lounasta venytetään pidemmälle päivään ja usein käymmekin vasta puolen päivän jälkeen ruokailemassa porukalla jossakin Harvard Squaren lukuisista hyvistä ravintoloista.

 

Kahvitaukoja täällä ei juuri tunneta, vaan kahvit hörpitään työn ohessa silloin kun aikaa on. Olen myös huomannut, että vaikka toimistolta voisi jo työajan päätyttyä poistuakin, niin usein tänne jäädään ihan vain huvin vuoksi viettämään aikaa kavereiden kanssa. Minulla on sellainen olo, että ihmiset ovat aavistuksen orientoituneempia hengailemaan työpaikalla, kuin suomalaiset yleensä. Ja mikäs siinä on hengaillessa kun porukkahenki on niin hyvä.

 

Kuten myös hyvin tiedetään, on asioiden ja tehtävien delegointi tärkeää näissä piireissä. Täällä se myös tiedostetaan ja osataan erittäin hyvin. Ehka jopa liiankin hyvin, kun tuntuu että pienetkin asiat kiertävät monesti useiden välikäsien kautta perille, vaikka lyhyempikin reitti riittäisi. Täytyy myöntää, että tämän asian hoksaaminen ja siihen sopeutuminen on ottanut oman aikansa, vaikka täytenä yllätyksenä asia ei eteen tullut.

15.3.2010 15:10:00

Merkkipaalu saavutettu

Perjantaina saavutimme työmaallamme suuren merkkipaalun, kun saimme betonielementtiasennuksen päätökseen. Tämä tapahtui vieläpä reilut 6 viikkoa ennen laskettua aikaa! Tapauksen johdosta saimme sähköpostiemme onnitteluviestien liitteenä runsaasti kuvia viimeisen kuorielementin kunniakkaasta ja kihelmöivän jännittävästä taipaleesta sen määränpäähän rakennuksen eteläiseen julkisivuun (kts. kuva). Näköjään osaa allekirjoittanutkin hehkuttaa tätä, vaikka hieman ihmeissäni perjantaina olin asiasta.

 

Tätä juttua raapustellessa on muuten olo kuin uitetulla koiralla. En nimittäin ihan äkkiä muista, että olisin maaliskuun puolessavälissä kokenut tällaisia vesisateita kolmea päivää putkeen. Tämä johtunee siitä, etten olekaan. Ja vesisateita putkeen todellakin tarkoittaa, että tämä paikallinen vesikuuro on kestänyt taukoamatta tuon ajan. Kokonainen kyläpahanen tuntuu olevan melkoisen sekaisin ja työmaakin on paljon normaalia hiljaisempi. Työmaalla aamulla käyskennellessä kävi mielessa, että kuinkahan monta vesi-imuria Skanska Rakennuskoneella olikaan varastoissaan.

 

Viime viikolla kävin vihdoin myös tutustumassa Skanskan Bostonin alueen paikallistoimistoon, joka sijaitsee kaupungin keskustassa. Kuvioissa olivat tietysti alun pakolliset esittäytymiset, jonka jälkeen tiivis nelituntinen juosten toimistosta toiseen ja pitäen lyhyitä palavereja toimiston avainhenkilöiden kanssa.

 

Kieltämättä paikallisella toimistolla oli muutama ihminen enemmän töissä, kuin esimerkiksi Lappeenrannan vastaavassa paikassa. Tämä ero selittyy pitkälti sillä, että Bostonin toimisto operoi Massachuttesin osavaltion lisäksi myös Connecticutin osavaltion alueella. Vierailu toimistolle oli antoisa, vaikkakin todella tiukkojen aikaraamien puitteissa siellä ryntäiltiin. Luultavasti ensi kuussa menen pitämään sinne tarkempaa esitelmää Suomesta ja toiminnastamme kotipuolessa.

 

5.3.2010 13:30:00

Jalat veteliksi talviretkellä

 

Helmikuun viimeinen viikonloppu vierähti erittäin mukavissa merkeissä. Lauantai-aamuna kello 5.30 starttasi bussi kohti Mainen osavaltiossa sijaitsevaa Sunday Riverin laskettelukeskusta. Kyseessä oli SYPin eli Skanska Young Professionalsien järjestämä talviretki. Reissuun lähti noin 20 nuorta skanskalaista eripuolilta Bostonia. Olimme tietenkin varanneet perinteiset matkaeväät – pahvilaatikollisen kahvia ja pari laatikkoa donitseja. Matkaa yhteen suuntaan bussissa taitettiin melkein neljä tuntia. Vaikka se tuntui pitkältä ajalta, niin paluumatka venyi pari tuntia pidemmäksi. Tämä ei johtunut virkeistä afterski-juhlistamme bussissa, vaan enneminkin lähes puolet matkasta edellä ajaneesta lumiaurasta.

 

Sunday Riverin korkealla kukkulalla on noin 50 mailin verran rinteitä, ja maisemat näyttivät varsin hyviltä ja ennen kaikkea talvisilta.  Laskettelusessiomme kesti lähes puolen työpäivän verran. Täytyykin myöntää, että päivän aikana sain jalat varsin vetelään kuntoon. Pääasiahan kuitenkin on, että hauskaa oli.

 

Retken järjestänyt SYP on nuorten skanskalaisten organisoima ja ylläpitämä yhteisö, jonka ensisijaisena tarkoituksena on kehittää nuoria skanskalaisia ammatissaan sekä auttaa heitä verkostoitumaan muiden alan ammattilaisten kanssa. Kun juttelin työkavereideni kanssa, niin huomasin, että tätä toimintaa tosiaan arvostetaan heidän keskuudessaan. Verkostoituminen koetaan täällä erittäin tärkeäksi, ja tokihan se sitä on siellä kotonakin.

 

SYP järjestää koulutuksia, vierailuja tehtaissa ja yrityksissä sekä virkistystapahtumia, joissa voi tutustua muihin saman alan ihmisiin ja oppia uutta. Tapahtumia järjestetään kuukausittain. Yhteisön toiminta on alkanut jenkeissä juuri täältä Bostonin suunnalta ja levinnyt hiljalleen ympäri mannerta. Tämän kaltainen toiminta on omiaan hyvän yhteishengen luomisessa.

24.2.2010 14:00:00

Muutoksia muutosten perään

Työmaalla olen nyt viimeksi kuluneiden parin viikon aikana paneutunut laadunvarmistukseen, missä on ollut jatkuvien suunnitelmamuutosten vuoksi varsin paljon tekemistä ja selvitettäviä asioita on riittänyt. Suuria eroja ei toimintatavoissa kuitenkaan ole Suomeen verrattuna, mutta sen verran, ettei ihan heti valmista vastausta löydy.

 

Saimme äskettäin tehtäväksemme suurehkon muutostyön kohteessamme, kun tuli määräys muuttaa ruokailu- ja keittiötiloja toimistoiksi. Väliseinätöiden sekä muiden sisustukseen liittyvien töiden lisäksi talotekniikka muuttuu kolmen kerroksen osalta, minkä koordinoinnissa mukana oleminen on vienyt minulta työmaalla paljon aikaa. 

 

Laskeskelin, että kaikkiaan näitä muuttuneita suunnitelmia oli noin 70 kappaletta. Lisäksi toinen samoja työvaiheita sisältävä ja kaikkia työllistävä asia on autohallin valmiiksi saaminen, ja sen deadline, joka on kesäkuun loppuun mennessä.

 

Vielä kerran olympiahuumaa

Ihmettelinkin tuossa aiemmin, että mitkä ihmeen olympialaiset. Kyllähän niitä talkoita täälläkin on seurattu ja mielenkiintoisemmaksi on mennyt, kun on lähennytty loppuhuipennusta. Lähes päivittäin olen saanut töissä kuulla, kuinka monta mitalia ”ameriikan serkut” ovat milloinkin voittaneet.

Täällä ei ole lajeilla samanlaista, tai ainakaan yhtä tiukkaa, arvojärjestystä kuin Suomessa perinteisillä talviurheilulajeilla on – jalometallit kelpaavat kaikista lajeista. Mikäs tässä on näitä juttuja kuunnellessa ja antaessa kommentteja piskuisen Suomen menestyksestä kisoissa. Ehkä pientä piikittelyäkin on ollut havaittavissa. Parhaani olen kuitenkin tehnyt yrittäessäni selittää suomalaisten henkeä salpaavaa menestystä sillä, että meillä on lunta vain viisi kuukautta vuodessa (tätä kirjoittaessa ulkona sataa kaatamalla vettä). Miten muka siinä ajassa voisi oppia hiihtämään kovaa tai laskettelemaan?

Olympiahuuma tietysti huipentui perjantaina jääkiekon Suomi–Usa-välieräotteluun, kun allekirjoittanut naurettiin ulos työpaikalta kymmenen minuuttia ottelun alkamisen jälkeen. Suomihan kaatui 6-1.

11.2.2010 8:30:00

Mitkä ihmeen olympialaiset?

Arki kuluu töiden ohessa hyvin samaan tapaan kuin Suomessakin. Tosin iltaisin ja viikonloppuisin tarjolla on enemmän mieltä virkistäviä tapahtumia. Cambridgen pitäjästä löytyy paljon hyviä ravintoloita, ostoskeskuksia ja kuntosaleja, ja naapurissa Bostonin kirkonkylällä samanlaisia ajanviettomahdollisuuksia on tarjolla lisää.

 

Boston on urheilukaupunki, ja minulle mieluisinta ajanvietettä ovatkin erilaiset urheilutapahtumat. Kaupungin mainetta ylläpitävät muun muassa seuraavat ammattilaisliigoissa pelaavat joukkueet:

- Boston Bruins – jääkiekko, NHL

- Boston Celtics – koripallo, NBA

- Boston Red Sox – baseball, MLB.

 

Lisäksi aivan kaupungin kupeessa pelataan amerikkalaista jalkapalloa New England Patriotsin toimesta. Tosin Patriotsin kausi päättyi muutama viikko sitten pudotuspeleihin, minkä huomasi myös seuraavana päivänä työmaalla työkavereiden turhautuneista ilmeistä. Tällä hetkellä täydessä vauhdissa ovat jääkiekon ja koripallon sarjat. Lisäksi viime sunnuntaina huipentui amerikkalaisen jalkapallon NFL:n 44. Super Bowl. Tähän väliin voisi kysyä, että mitkä ihmeen talviolympialaiset?

 

Super Bowl -tapahtuma pysäyttää maan hetkeksi ja niin kävi viime sunnuntainakin, kun suoraa TV-lähetystä seurasi reilut 105 miljoonaa katsojaa. Töissäkin kyseinen matsi oli pääpuheenaihe pari viikkoa etukäteen asiaankuuluvine veikkauksineen. Voittohan meni New Orleans Saintsille, joka löi finaalissa Indianapolis Coltsin.

 

Mielenkiintoistahan kyseistä peliä oli katsoa telkkarista ja pakollistakin sikäli, jos haluaa tietää, mistä töissä puhutaan vielä seuraavatkin kaksi viikkoa. Ei sitä muutenkaan tule päivittäin katsottua yli kolmetuntista TV-lähetystä, missä mainoskatkoja tulee tasaisesti kolmen minuutin välein. Mainosten aikana jäi ainakin kotisohvalla aikaa ahtaa suuhunsa asiaankuuluvia herkkuja.

 

Otteluissa käydessäni olen huomannut, kuinka tärkeitä sosiaalisia tapahtumia nämä parituntiset showt ovat. Näin ulkopuolisin silmin katsottuna jopa liiankin sosiaalisia tai ainakin alkuun tähän on ollut vaikea samastua jäykkänä suomalaisena. Matsin seuraaminen paikanpäällä on todella haastavaa, kun pelin aikana katsomossa edestäsi kulkee jatkuvasti kätensä täyteen olutta tai herkkuja ahtaneita tai näitä vastaavia hankintoja tekemään meneviä ihmisiä. Vieruskavereiden kanssa, joita saattaa olla samassa porukassa tusinan verran, seurustellaan todella äänekkäästi läpi ottelun eikä varmaan vähiten oluen ansiosta. Ottelun seuraaminen tuntuu useille olevan muun shown rinnalla täysin toissijainen asia.

 

Ja kun täällä puhuu urheilusta, niin ei voi unohtaa opiskelija- tai junioriurheilua ja niiden sarjoja, jotka ovat käsittämättömän suosittuja. Ne saavat runsaasti palstatilaa suurissa lehdissä sekä televisioaikaa lähes yhtä paljon kuin ammattilaissarjatkin. Kyselyistäni huolimatta työkaverinikaan eivät oikein ole osanneet selittää niiden suosion salaisuutta. Mutta amerikkalaisethan rakastavat sankaritarinoita – eivätkö ne yleensä ala ammattiurheilijoilla juuri tuolla college-tasolla.

7.2.2010 12:05:00

Aurinkoa, räntää, pakkasta ja kyyneleitä

Sää on yksi asia, mihin minun on täytynyt totutella täällä. Työkaverit alustavasti aiemmin kertoivatkin minulle säätilan vaihteluista Uuden-Englannin alueella. Ja tästä sain varsin kattavan katsauksen kuluneella viikolla.

 

Alkuviikolla oli kohtuullisen lämmintä (noin +10 celsiusta) ja maanantain kaatosade vaihtui tiistaina upeaan aurinkoiseen säähän. Viikon puolessa välissä lämpöasteet laskivat nollaan ja sen mukana satoi lähes kämmenen kokoisia märkiä lumirättejä.

 

Loppuviikosta sitten alkoikin puhaltaa kova tuuli ja edessä oli pari poikkeuksellisen kylmää päivää. Tosin töissa kävi ilmi, että minulla on paikallisten kanssa hieman eri käsitys poikkeuksellisen kylmästä. Joka tapauksessa pakkasta oli hieman yli 10 astetta ja kova, puuskittainen tuuli luonnollisesti kylmensi ilmaa.

 

Perjantaina eräs työkaveri tuli kyselemään, että joko alkaa olla liian kylmää. Vastasin totuuden mukaisesti, että on viileä, muttei kuitenkaan liian kylmä. Hän ihmetteli puhunko varmasti totta, kun näki poskillani valuvan tuulen tuomia kyyneleitä. Totesin hänelle siihen, että olen vain erityisen liikuttunut, kun tunnen oloni tänä aamuna niin kotoisaksi.

 

Jotta paikallisten työaika ei menisi pelkästään minun perehdyttämiseeni, aloin pitämään heille ”Finnish word of the Day” -kurssia työpäivien lomassa. Opinnot on aloitettu helpohkoilla arkipäivän sanoilla kuten ”huomenta”, ”rakentaa”, ”olut” ja ”kiitos” – Ei sillä, että nämä jotenkin toisiinsa liittyisivät!

 

Haastetta näyttäisi siis olevan uuden kielen omaksumisessa puolin ja toisin. Silti en malta odottaa sanaston vaikeustason nostoa, jonka ajankohdaksi, kuten myös opeteltavaksi sanaksi, olen valinnutkin sopivasti jo ovella olevan jenkeille suuren juhlapäivän Valentine’s Dayn.

1.2.2010 10:30:00

Totuttelua sorvin äärella

Kolme viikkoa eloa Cambridgessa on takana. Työaikani on kulunut pääasiassa erilaisten asiakirjojen, suunnitelmien ja lukuisten suunnitelmamuutosten kanssa painiessa. Täytyy tunnustaa, etta hetki tässä vielä menee ennenkuin näitä suunnitelmia alkaa sujuvasti lukea. Syitä siihen on kaksi: vieras kieli ja erilainen mittamaailma. Näistä varsinkin jälkimmäinen tuntuu jopa epäloogiselta. Olenkin ottanut avukseni tähän erilaiset tarkemittaukset työmaalla. Siellä nämä vieraat mittayksiköt alkavat väkisin tarttua jopa tähänkin umpiluuhun.

 

Suunnitelmamuutosten ja -lisäysten suuri määrä yllätti, vaikka tiedossa olikin, että täällä työskennellään todella tarkasti pykälien mukaan. Kun määrällisesti puhutaan sadoista ja taas sadoista muutoksista sekä tarkennuksista, niin on totta kai selvää, että asiakirjojen tarkka arkistointi on tärkeää töiden sujuvuuden kuten tietysti myös kustannusten kannalta. Tällä Harvardin yliopiston työmaalla on noin 20 toimihenkilöä. Heistä yksi on täysipäiväisesti työllistetty dokumentoinnin parissa, jotta varsinaisille projekti-insinööreille jää aikaa hoitaa hankintapaketteihin liittyvät asiat.

Selvennettäköön, että dokumentoinnilla tarkoitan tiedon keräämistä ja levittämistä kaikille hankkeen osapuolille, siirtämistä suunnitelmiin ja muihin asiakirjoihin ja fyysistä arkistointia sekä paperi- että sähköisinä versioina.

 

Lisäksi olen näiden kolmen viikon aikana valvonut julkisivuelementtien, ikkunoiden ja alumiinilasiseinien asennuksen etenemistä. Vesikaton ohella nämä työvaiheet ovat tällä hetkellä tärkeitä, jotta saamme rakennuksen vaipan umpeen ja veden sekä lumen pysymään ulkopuolella.

19.1.2010 14:00:00

Kaakon kulmalta maailmalle

On vierähtänyt reilu puoli vuotta siitä hetkestä, kun sain puhelinsoiton ollessani pystyttämässä päiväkotia keskellä korpea eteläisessä Karjalassa Lappeenrannassa – minulta kysyttiin, että olisinko valmis lähtemään töihin Bostoniin. Ajatus Atlantin taakse muuttamisesta tuntui ensin hurjalta, mutta kun on vuosia elänyt Laajalammella Mikkelin suurkaupungissa, niin onhan sitä ehtinyt hyvin tutustua koko elämänsä suuren maailman arkeen. 

 

Tuntuu, ettei tuon puhelinsoiton jälkeen oikeastaan ole tapahtunut mitään kummia. Aika on vierähtänyt nopeasti, ja nyt yhtäkkiä maisemat ovat vaihtuneet Bostonin kupeessa sijaitsevaan Cambridgeen. Täällä sitä tosiaan ollaan, ja yritetään auttaa Amerikan serkkuja pystyttämään Harvardin yliopistolle uutta lakikoulua. Toki samalla yritän tutustua ja sopeutua uuteen kulttuuriin sekä kieleen.

 

Yhdysvaltain vanhin yliopisto Harvard on perustettu vuonna 1636. Bostonin ja Cambridgen alueelle jakautuvassa koululaitoksessa on noin 20 000 opiskelijaa. Täällä ovat opiskelleet esimerkiksi monet uuden mantereen presidentit sekä Nobel-voittajat. Yliopistoa arvostetaan ja se näkyy myös katukuvassa monin eri tavoin. Esimerkiksi Cambridgessä löytyy kauppoja, jossa myydään pelkästään Harvard -brandilla varustettuja vaatteita, astioita ja muuta tavaraa. Kadulla törmääkin usein ihmisiin, jotka pukeutuvat ”Harvardin asuihin”.

 

Vieraanvaraisuus ei tullut yllätyksenä

Kun lentoni useiden tuntien matkustamisen jälkeen viimein oli perillä Bostonissa, en oikein osannut odottaa mitään. Silti lähes ylipositiivinen vastaanotto tuntui hyvältä pitkän matkan jälkeen. Ensi silmäyksellä myös asuntoni näytti hyvältä sekä naapurusto viihtyisältä. Cambridge on Bostonin rauhallisimpia alueita, ja täällä ovat sekä kadut että vanhat eurooppalaistyyliset kerrostalot yksityiskohtineen pidetty suhteellisen hyvässä kunnossa.

Muutaman päivän ajan huilattuani, ja aikaeroon totuteltuani pääsin viimein tutustumaan myös uuteen työpaikkaani, joka sijaitsee vain 5 minuutin kävelymatkan päässä asunnoltani. Työmaa on edennyt nyt siihen vaiheeseen, että rakennuksen runko on noussut täyteen kuuden kerroksen korkeuteensa teräspilarien ja -palkkien seka liittorakenteisten holvien varaan. Julkisivun verhoilu ei-kantavin betonielementein on edennyt puoliväliin. Tätä ennen maan alle on tehty myös tunneleita sekä neljä kerrosta parkkitilaa. Koulurakennus luovutetaan syksyllä 2011 ja parkkitilat jo tämän vuoden kesäkuun loppulla. 
 

Ensimmäisestä päivästä lähtien olen tuntenut itseni erittäin tervetulleeksi porukkaan, mitä osasin jo hiukan odottaakin aiempien skanskalaisten blogi-kirjoittajien juttujen perusteella. Ilmeisesti jenkkien perusluonteeseen todella kuuluu suuri vieraanvaraisuus. Selväksi on allekirjoittaneelle tehty myös se, että jatkuvasti pitää kysellä asioita ja kysyttävää riittääkin.

Kuluneiden päivien aikana työtehtävät ovat painottuneet työmaan asiakirjojen hallintaan muun työmaahan tutustumisen ohessa. Täkäläinen toiminta asiakirjojen arkistoinnissa ja hallinnassa poikkeaa välillä paljonkin siitä, mihin olen viiden Skanska-vuoteni aikana ehtinyt tottua, joten opeteltavaa riittää. Täällä käytettävät ohjelmistot ovat luonnollisesti erilaisia, vaikka paljon samaa asiaa sisältävätkin. Ja mielenkiintoa opiskeluun tuo toki lisää paikallinen hiukan vieraampi puhe- ja kirjoituskieli.